Aatelma:
Kuusen oksalla istui, pieni punasaparoinen tyttö.
Korkealla pihakuusessa, piilossa kaikelta ja kaikilta.
Pieniä varpaitaan heilutellen, pohti asioita.
Pieniä, suuria ja kaikkea siltä välin.
Kysymyksiä alkoi olla liikaa.
Aivan liian paljon, pienelle punasaparoiselle tytölle.
Tyttö huomasi lähestyvän oravan jatoisenkin.
Hänen ystävänsä.
Ne olivat matkalla omalle laudalleen.
Laudalle jossa oli laidat, ja paljon maapähkinöitä.
Isä oli sen oraville tehnyt, sinne korkealle kuuseen.
Tyttö tervehti orava ystäviään,
ja lähti kiipeämään alas puusta.
Maassa oli lintu, se saattaisi tarvita apua.
Ja eilen, hiekkalaatikkoon haudatulle linnulle,
täytyisi kerätä uusia kauniita kukkia.
Pieneltä punasaparoiselta tytöltä
ei tekeminen loppunut koskaan kesken.