keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Aatelma:
Ei se ole vain kannel.
Se on tuulikannel.
Tuo pehmeä, kaunis ja rauhoittava soitto.
Mieleeni hiipii muisto lapsuudesta.
Verkkokeinusta ja tuulikanteleesta.
Laineiden liplatuksesta.
Siitä pienestä punasaparoisesta tytöstä,
joka katselee keinusta pilviä,
miettien mitä niistä muodostuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti